27.2.2016

Valokuvaaja

Valokuvaajan valinta on ollut tähän mennessä vaativin tehtävä. Etsimme kuvaajia, joita ystäviemme häissä on ollut, miettien heidän kuvaustyylejä. Aika nopeasti selkeni tyyli, mitä etsimme ja saimme rajattua joukkoa pienemmäksi. Esittelenkin nyt kaksi valokuvaajaa, jotka pääsivät maaliviivoille kanssamme ja lisäksi jokerin, joka ystäviemme kuvaajista oli mieluisin.

Meidän häät tulee kuvaamaan Ilkka Vuorinen Musta & Valkoisesta. Ystävämme suositteli tätä yritystä ja kävimme heidän sivuja katselemassa useampaan kertaan. Tapasimme ensimmäisellä kerralla Villen ja tulimme hänen kanssaan tulokseen, että Ilkka sopisi meille paremmin. Ilkan tavattuamme olimme löytäneet kuvaajamme. Ilkan kuvankäsittelytyylissä näkyy tietynlainen filmikameralookki, josta pidämme. Lisäksi ehdoton plussa oli, että hän tuntee Leppävaaran seudun ja kuvauspaikat. Myös henkilökemiat kohtasivat meillä hyvin.






Annabellen tapasin ensimmäisen kerran Mennään naimisiin -häämessuilla. Hänen tyylinsä on myös filmikameramainen ja kuvat ovat harmoonisia. Annabellen kanssa oli ilo asioida, hän vastaa sähköposteihin nopeasti ja hoitaa tapaamiset ammattimaisesti. Annabellen miinus meille oli, ettei hän ollut aiemmin kuvannut tilassamme ja hänen kokemus talvihäistä oli rajallinen. Voin kuitenkin sydämellisesti suositella häntä!




Elika Hunt on virolainen kuvaaja, joka tekee keikkaa myös Suomessa. Hän on kuvannut ystäväpariskuntamme häät viime kesänä. Hänen kuvaustyylinsä on moitteeton, tykkäämme erittäin paljon hänen jäljestään.



Millainen valokuvaustyyli teitä miellyttää? 

23.2.2016

Kaasot tentissä

Kuinka monissa häissä olet ollut osallisena?

Katja: 
Kolmissa häissä, kahdet sukulaisten häät lapsena ja yhdet kaverin häät aikuisena. Kaikissa mukana ainoastaan arvostelevana vieraana.

Heidi: Olen ollut kaasona aiemmin kaksi kertaa ja itseasiassa edellisen kerran olin kaasona juuri samaisessa juhlatilassa, jossa Rouva Roiston hääjuhlat tullaan pitämään. Lapsena muutama näitä melko perinteisiä isoja maalaislatohäitä ja aikuisiällä kaasoilujen ohella muistaakseni vieraana yksissä sukulaishäissä, yksissä kaverihäissä ja avecina entisen avomiehen sukulaishäissä ja nykyisen avomiehen sukulaisen häissä.

Ensimmäiset ajatukset kun pyysin kaasoksi?

Katja: Tarvitsiko tätä kysyä, eikö tämä sovittu jo muutama vuosi sitten? Tämän jälkeen suuri ilo tapahtuneen johdosta ja jälkikäteen pienimuotoinen paniikki, kun ymmärsi miten vastuullisesta tehtävästä on kyse.

Heidi: Jee! Ihanaa! RR:n kanssa olemme tutustuneet aikuisiällä ja tiesin, että vaihtoehtoja olisi ollut muitakin, joten olin erityisen otettu pyynnöstä. Lasken RR:n myös yhdeksi läheisimmistä ystävistäni ja siksikin on ihana olla osana tärkeää tapahtumaa hänen elämässään. Enimmäkseen tukemista ja brainstorming – sessioihin osallistumista tällä hetkellä, myöhemmin käytännön järjestelyihin osallistumista ja lisää tukemista. Morsiammen järjissään pitämistä :).

Ajatuksesi tällä hetkellä siitä, mitä kaason rooli pitää sisällään?

Heidi: Emme ole vielä kaikkiin yksityiskohtiin päässeet, mutta tottakai ilmiselvin vastuualue on polttarit. Mukana eläminen, mielipiteiden antaminen ja tukeminen on mielestäni aika tärkeä osa kaasoilua käytännön asioiden hoidon lisäksi. Itse juhlissa rooli on viedä ohjelmaa ja juhlia eteenpäin niin, ettei hääparin tarvitse huolehtia tai stressata itse yhtään mistään.

Katja: Pakonomaisena listojen laatijana ja asioiden aikatauluttajana se, että aikataulut ym seikat ovat toisen henkilön päätettävissä :) Tämän lisäksi mietinnässä on koko ajan se, että saako toinen minulta sen mitä on odottanut ja toivonut? Pystynkö tukemaan tarpeeksi ja tarvittaessa vain olemaan läsnä?
 
Mikä on vaikeinta kaasona olemisessa?

Katja: Lapsuudesta, tunnettu kuusivuotiaista lähtien sen jälkeen, kun olin hänen äidillään perhepäivähoidossa. Tästä alkanut yhteinen taival ala-ja yläasteen kautta lukioon. korkeakoulutuksen aikana tiet erkanivat, mutta yhdistyivät valmistumisen jälkeen uudelleen, jolloin muodostui ns aikuisten oikea (toivon mukaan loppuun asti kestävä) ystävyys. :)

Heidi: Että ei unohdu itse liikaa juhlimaan hääpäivänä :D

Mistä tunnet morsiamen- vähän teidän historiaa?

Heidi: Kuinka ollakaan, tapasimme häissä. Ensimmäisen kerran morsion polttareissa, mutta kunnolla ystävyys syttyi, kun istuimme häissä vastapäätä toisiamme. Sen jälkeen tapasimme tämän yhteisen tutun tapahtumissa, mutta melko nopeasti alettiin jo nähdä ihan ilman tätä yhteistä tuttua.

Kuvaile morsianta muutamalla sanalla?

Heidi: Järjestelmällinen, perinteinen, hauska, yllättävä, sydämellinen, antelias/huolehtivainen, ihana ystävä. Sanat ei riitä :D

Katja: Pilkuntarkka asioiden järjestelijä, ystävilleen peruskallio johon turvata hädän hetkellä, hoivaava, lämmin ja huolehtiva.

Kuvaile sulhasta muutamalla sanalla?

Katja: Keskustelujen piristeruiske, lämmin ja huolehtiva, morsiammelleen täysin yhteensopiva tapaus.

Heidi: Hauska, omanlaisensa, herrasmies, juuri sopiva Rouva Roistolle, lasken myös omaksi ystäväkseni. Molemmille vielä lisäadjektiiviksi mielenkiintoinen.

Kuvaile tulevaa avioparia muutamin sanoin?

Heidi: Squiiiii <3 Keskustelevia, söpöileviä, realistisia

Katja: Pari josta tullaan sanomaan aina, että ovat kuin toisilleen luodut. Täydentävät toisiaan ja pitävät toisensa ”kuosissa”.

Hyviä neuvoja ehkäisemään morsiamen tulevaa häästressiä?

Katja: Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, delegointi on sallittua ja toivottua eikä koskaan ei ole liian aikaista kuohuviinille :)

Heidi: Omasta kokemuksesta tiedän, että stressaavaa personaalisuutta ei välttämättä voi auttaa. Tarpeeksi vaan hemmotteluiltoja. Morsiamella on aikataulut ja asiat muutenkin niin hyvin hallussa ja ajoissa, että en usko, että sieltä suunnalta mitään ongelmia ilmenee.

Onko mitään toiveita kaasona olemisen suhteen?

Heidi: Riittävä informointi ja selkeät tehtävänannot. Ja riittävä ennakkovaroitus aikatauluihin.

Katja: Sano suoraan jos haluat jotain tehtävän, mutta älä soita keskellä yötä äläkä pyydä laihduttamaan :)

20.2.2016

Hommat etenee

Taas on saatu asioita eteenpäin! Eli meillä on kuvaaja! Ihana Ilkka Vuorinen Musta & Valkoisesta ja mun sormus tuli. Eilinen ilta menikin sormus sormessa maaninen hymy kasvoilla... Tuli vain hihiteltyä ja oikeestaan kaikki järkevyys hävisi minusta. Sormus teetettiin minulle TimanttiForumissa kihlaan sopivaksi. Kaiken lisäksi saimme tilaamamme postimerkit viimein, koska nousihan postinhinnoittelu taas.


GIPHY

Mikäs teillä on viimeisin ToDo-listalta ylivedetty asia?

18.2.2016

Albergan kartano

Albergan kartano tunnetaan myös nimellä Sokerilinna. Nimitys ei tule kuitenkaan ihanan vaaleanpunaisen sävyn ja kuutiomaisen rakentamisen vuoksi, vaan päärakennus on osin rakennettu sokerilaatikoiden puutavarasta. Kartano onkin ensimmäisiä sementtilaastilla rapattuja yksityistaloja, jotta se muistuttaisi arvokkaampaa kivitaloa. Kartano on rakennettu kesähuvilaksi Töölön sokeritehtaan omistajalle Feodor Kiseleffille ja sen on suunnitellut tiettävästi Frans Ludvig Calonius. Albergan vanhassa päärakennuksessa asui 1900-luvun vaihteessa myös taiteilija Akseli Gallen-Kallela. Gallen-Kallelan vaimo Mary oli Kiseleffin lesken Amalian sisarentytär.


Kartanoa on uhannut purkutuomio 1980-luvulla mutta onneksi asukkaiden vastustus kaatoi hankkeen ja mekin pääsemme tuolla juhlimaan häitämme. Kartanon omistaa nykyään Espoon kaupunki, joka myös vastasi restauroinnista ja kunnostuksesta.


Jokaisessa oikeassa kartanossa asuu myös kummitus ja huhujen mukaan Albergan kartanossa niitä asustelee kaksi. Kellarissa viihtyvä Musta Rouva eli itse rouva Amalia Kiseleff ja yläkerran Valkea Rouva, joka on Mustan Rouvan sisko Emilia Ehrtsröm. Lapsettomaksi jäänyt Amalia sai sisarensa lapset kotiinsa, ja lasten oma äiti jäi sivuosaan taloudellisten ongelmien vuoksi. Mahdollisesti katumus ja huono omatunto sisarensa kohtalosta kalvaa kellareissa levottomasti vaeltavaa ja äkeää mustiin pukeutunutta Amaliaa. Sisarten väleissä lienee ollut myös kitkaa ja katkeruutta, mikä saattaa selittää kummittelun sekä Amalian synkkyyden.

Lähde: http://elakooneilinen.blogspot.fi/2013/09/elamaa-albergan-kartanossa.html & http://www.espoonkaupunginmuseo.fi/materiaalit/muut_aineistot/museot/verkko/aikamatka/ala_kartanot.html & http://www.lepuski.fi/Joulun_viettoa_23122013.html

14.2.2016

Musiikkia häihin

Jo jonkin aikaa sitten meille vahvistui musiikin esittäjät. En esiintyjistä vielä kerro enempää, mutta paljastan sen verran että duo kyseessä, laulua pianosäestyksellä. Emme halunneet bändiä, vaan etsimme trubaduuria tai vastaavaa. Juhlatilamme on sen verran pieni, että bändi veisi liikaa tilaa tuolta ja lisäksi molemmat meistä pitävät bändiä liian kovaäänisenä. Olemme erityisen tyytyväisiä, että sama parivaljakko esiintyy meille myös kirkossa.

Olemme tavanneet esiintyjät nyt kerran ja seuraavaksi meidän pitäisi  miettiä tarkempaa soittolistaa. Tämä toki aiheuttaa jonkin verran haasteita, sillä samoja kappaleita ei mielellään soittaisi muilla soittolistoilla. Musiikin osalta meille on selkeää mihin hetkiin soittoa tulee. Häävalssi ja kirkkobiisi on selvillä, mutta muita kappaleita pitääkin miettiä vähän enemmän. Pääsemme varmasti tanssimaan ainakin seuraavan kappaleen.



3.2.2016

Hääkakut testissä

Lauantaina kaasojen ja Roiston kanssa testasimme pitopalvelumme kakkutarjontaa. Meillä oli seitsemän kakkupalaa maistettavana ja jotta suosikki löytyisi olin tehnyt KakkuRaati-kaavakkeen. Tehtävänä oli arvioida sanoin ja numeroin maku, ulkonäkö, koostumus ja tuoksu. Lisäksi annoimme kakulle nimen ja kirjoitimme sille kuvauksen.

Kuvat Alkon sivuilta

Kakkujen maisteluunhan kuului myös kuohuvien maistelu samalla. Tarjolla meillä olikin Lindauer Cuvée Brut ja Undurraga Royal Brut. Molempia voin suositella, Undurraga sopii tosin paremmin kuivemmista kuohuvista pitävälle.


Kakut käyn läpi nyt meidän antamilla nimillä ja kuvauksilla. Ensimmäisenä vuorossa oli "Jaffa-suklaa", joka oli ulkonäöltään näyttävä, herkullinen ja elegantti. Tämä tuoksui ihan ananaskonvehdilta tai Jaffa-keksiltä ja maistui Jaffa-keksiltä, muttei niin hyvältä kuin alkuperäinen. Koostumukseltaan kakku oli moussemainen. Raatimme luuli saavansa suklaakakkua ja moni olikin pettynyt appelsiinin makuun, joka koettiin ylimääräiseksi.

Seuraavan vuorossa oli "Pettymyksen loputon kaivo". Kakun tuoksu antoi odottaa hedelmäistä ja raikasta kakkua, mutta maistui keinotekoiselta ja tunkkaiselta. Myöskään koostumus ja ulkonäkö eivät herättäneet luottamusta. Tätä kuvailimme mauttomaksi ja keinotekoiseksi.

"Goottiunelma" oli seuraava maistelu kohteemme. Tätä kakkua kuvailimme sanoin: "Aitoutta, jokainen suupala saa haluamaan lisää". Tuoksuna kakku oli houkuttelva, marjaisa ja mieleen tuli mustikkametsä. Maun kuvailussa nousi esiin suomalainen,  marjaisa ja kirpeähkö. Koostumukseltaan kakku oli vaahtomainen, suussa sulava, ulkonäöltään tyylikäs ja kakun värejä kehuttiin.



Seuraavaksi pääsimme "Vadelmakermisunelman" kimppuun. Tämä kakku sai kuvaukseksi moneen kohtaan juustokakkumainen, ja kakku ehkä onkin hyvin perinteinen juustokakku. Emme tosin päässeet yhteisymmärrykseen oliko kyseessä vadelma- vai mansikkakakku. Maku herätti mieleen modernisoidun täytekakun.

Tämän jälkeen jatkoimme "Marjarahkaan". Tämä kakku muistutti paljon edeltäjäänsä, pienillä sävyeroilla. Tämän kakun mausta tuli mieleen kuningatartuutti. Ristiriidan saimme aikaiseksi, kun pohdimme oliko keskimmäinen kerron vaaleanpunainen vai ruskea. Muutoin kakkua kuvailtiin juustokakkumaiseksi.

Toiseksi viimeisenä kakkuna meillä oli vuorossa "Nuorekas & Energinen Lime". Kakkua kuvailmme "Se oli kyllä hyvää", moderni valinta, suussa sulava sinfonia. Kakun tuoksua kuvailtiin esanssiseksi mutta maku sai kehuja. Raikas, kirpeä, pehmeä ja maukas olivat kommentteja tälle kakkupalalle, Kakun ulkonäkö herätti hilpeyttä ja sitä kuvailtiinkin sanoin tekno, raikas ja hieno. Koostumus sai kehuja suussa sulavuudesta ja "ei niin hyydykemäisestä" ominaisuudesta.

Viimeisenä kakkuna meillä oli "Pakollinen perinnekakku", jota kuvailtiin sanoin täyskäri. Kyseinen kakku ei saannut suosiota raadiltamme ja siitä tulikin monelle mieleen isoäidin 80-vuotisjuhla. Kyseinen kakku olikin toisen kaasoni inhokki ja hän kuvaili kakkua "ota tämä jos et pidä vieraistasi". Kakku kuitenkin teki kivan poikkeuksen muutoin juustokakkumaiseen tarjontaan, muttei vakuuttanut silti raatiamme.

Joko te olette kakkuja maistelleet? Mitkä asiat teille merkitsevät kakun valinnassa?